| ITÄMAISTEN ROTUJEN OMINAISUUKSISTA |
|
||||
|
|
Rakenteeltaan kaikki itämaiset kissat ovat solakoita, lihaksikkaita, elegantteja. Pään muoto on kiilamainen, alhaalle sijoittuneet isot korvat muodostavat kolmion leuan kanssa; jalostuksen myötä viimeksi mainitut ominaisuudet nykyisin eroavat melkoisesti monelle tutuksi tulleista vanhempien siamilaisten ulkonäöstä. Silmät ovat vinot tai mantelinmuotoiset, väriltään safiirinsiniset tai vihreät. Turkki on silkinpehmeä, aluskarvaton, helppohoitoinen joko lyhyt- tai puolipitkäkarvainen. Luonteeltaan kissat ovat uteliaita, aina paikalla siellä missä ihmiset ovat tai jotain tapahtuu, ovat myös yleensä ulospäinsuuntautuneita ja seurallisia. Itämaiset lyhyt- ja pitkäkarvat saattavat olla juttelevaisempia ja joskus vähän äänekkäämpiäkin kuin siamilaiset tai balineesit. Siamilaiset, balineesit ja Seychellien kissat ovat naamiokissoja, itämaiset taas aina yksivärisiä tai kuviollisia. IV kategorian eri rotuisia kissoja voidaan myös risteyttää kasvatuksessa keskenään. Mikäli toinen vanhemmista on lyhyt-, toinen pitkäkarvainen, voi syntyvien pentujen ilmiasu olla kumpi tahansa. Lyhytkarvainen kantaa tällöin pitkäkarvageeniä ja se merkitään tällöin variantiksi (lyhennys var). Seuraavassa sukupolvessa syntyvät pennut voivatkin olla pitkäkarvaisia, mikäli varianttikissa risteytetään pitkäkarvan kanssa. Näistä kaikista siamilaiset on vanhin rotu maassamme; ensimmäisen itämainen lyhytkarva on tullut Suomeen v. 1977, balineesi v. 1987 ja itämainen pitkäkarva (entiseltä nimeltään javaneesi) v. 1990. Seychellien lyhyt- ja pitkäkarvasta on tullut hyväksytty rotu v. 2006 alusta alkaen.
|
Heili ja Romppu aurinkokylvyssä. |